Kurunpuhdon tarina

Kurunpuhdossa kasvaa tiheä kuusi- ja mäntymetsä. Syksyisessä maassa hehkuu lokakuun ruska. Oranssinkeltaiset lehtipuut erottuvat maisemasta jo kaukaa.

Maastoltaan tasaisessa metsikössä risteilee lukuisia luontopolkuja. Otollisia puolukka- ja mustikkapaikkoja on harvakseltaan. Haaparouskujen seassa pilkottaa pieniä kellanruskeita suppilovahveroita.

Kurunpuhdon kauimmaisessa reunassa Vierikankaantien päässä on kiinnostava yksityiskohta. Rautatien tuntumassa on vanha rakennuspaikka Vierikangas, jonka mukaan tie on saanut nimensä.

Liikennettä lähes kilometrin pituisella Vierikankaantiellä ei ole ollut vuosikymmeniin. Pajukkoista tienpohjaa pitkin pääsee kävellen viehättävälle talonpaikalle, jossa näkyy yhä asumisen merkit.

Sammaloituneen porraskivetyksen vieressä kasvaa koivu. Peltoalue erottuu maastosta tasaisena aukiona.

Mikä on Vierikangas? Kuka siellä on asunut? Soitetaanpa alueen entiselle omistajalle.

Puhelimeen vastaa Eija Ånäs Alavetelissä.

– Muistan paikan ja punaisen hirsitalon, jossa oli tupa, kamari ja kellari. Porstua oli radalle päin. Tie taloon kulki varalaskupaikan kautta. Tietä paranneltiin monet kerrat, mutta autokuntoon sitä ei saatu. Traktorilla mentiin perille.

Ånäsin mukaan talo on ollut Parviaisen suvulla vuodesta 1929 lähtien.

– Talossa on asunut kaksi Parviaisen sukupolvea. Lapsia oli paljon. Pienessä navetassa eläimiä oli vielä 1950-luvulla. Keskellä tupaa oli puuhella ja muuri. Sähköä ei ollut.

– Vesi kannettiin lähteestä, jossa on hyvä ja kirkas juomavesi. Tontin radan puoleisella reunalla, lähellä lähdettä, oli kivistä muurattu savusauna hirsikehikkoineen. Kiuas oli iso kivikasa.

Ånäs arvelee saunan paikan löytyvän maastosta kiviröykkiön perusteella.

– Minulle alue siirtyi edesmenneeltä mieheltäni, joka osti talon metsineen ja peltoineen sedältään vuonna 1975. Silloin talo oli tyhjillään eikä navettaa enää ollut.

Talon katto kunnostettiin, ja harmaat hirret saivat punamultaa pintaan.

Vierikankaan ajoilta Ånäsillä on mukavia muistoja.

– Perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa siellä retkeiltiin. Kuulutimme laajasti hyvissä ajoin, että nyt ollaan menossa Vierikankaalle. Istutimme metsää ja myimme puuta Hasalle.

– Yhden joulunkin olen siellä viettänyt. Talvisin pihan läpi meni hiihtolatu. Kesällä juhannusruusut ja spireat kukkivat pihapiirissä valtoimenaan. Juna kulkee hyvin lähellä. Se ei näy, mutta kuuluu.

Vierikankaan rakennukset eivät Ånäsin mukaan saaneet olla rauhassa. Saunaan kohdistui toistuvaa ilkivaltaa ja ikkunat rikottiin. Lopen hän päätti hävittää rakennuksen kevättalvella vuonna 1981.

– Asuimme silloin Kokkolassa. Vierikangas oli kaukana, ja talon ylläpito oli hankalaa. Hyvässä kunnossa ollut päärakennus purettiin 1980-luvun lopulla. Hirret, ikkunat ja ulko-ovi kuljetettiin Kokkolan Kirilahteen ja tehtiin komea piharakennus.

Eija Ånäs on omaa sukua Vähäsöyrinki, kotoisin Nivalan Haikarasta. 1970-luvun alussa hän lähti Oulaisiin opiskelemaan ja sieltä työn perässä Kokkolaan.

Alavetelissä Ånäs toimi yksityisyrittäjänä reilut 20 vuotta, ja on nyt eläkkeellä.

Vierikankaalla hän ei ole käynyt sitten vuoden 2006, jolloin hän myi reilun neljän hehtaarin alueen Nivalan kaupungille.

– Pitkä matka oli syy metsäpalan myyntiin. Innokkaita ostajia oli paljon. Halusin myydä sen kaupungille, jolla oli jo silloin suunnitelmia teollisuuskylän laajentumista ajatellen.

Teksti Elisa Kujala
Kuvat Eija Ånäs, Elisa Kujala

Lue lisää: Mistä Kurunpuhdon teollisuusalue on saanut nimensä?