Nivalan Teollisuuskylä haastaa maaseutuyrittäjät biokaasun tuotantoon

Nivalan alueella on reilut 300 tilaa. Niillä olisi biomassaa, jota ei toistaiseksi hyödynnetä. Nivalan Teollisuuskylä on tarttunut haasteeseen Nivalan kaupungin strategian mukaisesti tutustumalla maatalousryittäjien kiinnostukseen ja valmiuteen aloittaa biokaasun paikallinen tuotanto. Kiinnostusta on, mutta kallis investointi mietityttää.

Nyt olisi kuitenkin aika toimia. Valtio vauhdittaa maaseutuyritysten biokaasuinvestointeja tänä ja ensi vuonna 20 miljoonalla eurolla.

Energian hinnan nousu keventää väistämättä maataloustuottajain kukkaroa. Kakka on vihreää kultaa – valjastamattomana tuulen viemää tuhlausta. Biokaasulaitokset ovat kuitenkin kalliita ja tulevat investointikohteet täytyy harkita etukäteen tarkasti. Yksiselitteistä reseptiä ei ole.

Ensisijaisesti biokaasutuotantoon panostava tila tai tilojen ryväs voisi olla käyttämänsä energian suhteen omavarainen, jos maatalouden sivuvirroista tuotettu metaani otetaan hyötykäyttöön tuottamaan tiloille sähköä ja lämpöä tai liikennepolttoainetta. Lietelantakin on mädätyksen jälkeen parempaa kierrätyslannoitetta eikä hajuhaittoja enää ole. Mädätysjäännöstä voidaan käyttää myös kuivikkeena navetoissa.

Tällä hetkellä suurimmillaan kaksi miljoonaa maksavaan biokaasuhankkeeseen on mahdollista saada puolet valtion tukea. Edellinen hakukierros päättyi maaliskuun lopussa, ja kuluvan vuoden viimeinen kierros pyörähtää käyntiin syksyllä.

Biokaasulaitosvalmistaja Demeca Oy:n mukaan investointikustannukset ovat miljoonan euron molemmin puolin. Biokaasun tuotanto on teknisesti riskitöntä ja jatkuvatoimista ympäri vuoden. Investointina maatilakokoluokan biokaasulaitoksen arvioidaan maksavan itsensä takaisin alle kymmenessä vuodessa, energian nykyhinnoilla nopeamminkin.

Jos tila ostaa energiaa 40 000 eurolla vuodessa, ja biokaasulaitos maksaa 800 000 euroa, johon saa puolet valtion tukea, maksaako laitos itsensä takaisin kymmenessä vuodessa? Yhtälö ei varmasti ole näin yksinkertainen.

Mihin kannattaisi investoida, jos energian hinnan ja lainakorkojen suunta, tuen määrä ja inflaation suuruus eivät ole tiedossa? Toisaalta yrittäjät, jotka panostivat biokaasun tuotantoon energian hinnan ollessa vielä ”maltillisella” tasolla, sekä valtion tuen ollessa alle puolet, lienevät tänään tyytyväisiä investointiinsa.

Miksi Nivala? Tutkimusjohtaja Ossi Kotavaara Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista on kartoittanut potentiaalisia bioreaktorien sijaintipaikkoja Pohjois-Pohjanmaan alueelta. Kartassa Nivala loistaa punaisena – positiivisessa merkityksessä.

Mutta biokaasulaitoksia alueella on vain kaksi: Heusalan tila Nivalassa ja Haapajärven ammattiopiston laitos. Uusia laitoksia on tosin suunnitteilla ja tilanne tulee onneksi muuttumaan. Oulun Eteläisen alueelle tarvitaan myös biokaasun jatkojalostuslaitoksia ja lisää kaasutankkausasemia, joita etelämpänä on runsaasti. Lähin kaasutankkausasema on Vuorenmaan maatilalla Haapavedellä. Tila on energian suhteen lähes omavarainen.

Biokaasuun liittyviä visioita on monenlaisia. Saako sähkön syötöstä valtakunnan verkkoon tuloja? Asia ei ole ihan yksinkertainen, mutta kuitenkin toteutettavissa. Ylimääräisen kaasun ja energian voi myydä markkinoille sähkön muodossa – myydään sähköä verkkoon silloin kun siitä saa parhaan hinnan.

Ruuhkatunneilla sähköstä maksetaan enemmän. Jos on vielä tyyntä eikä tuulivoimaa saada, tarve tuottaa sähköä muilla menetelmiä kasvaa entisestään. Tuulivoimaa rakennetaan valtavalla vauhdilla ja tulevaisuudessa markkinoille tarvitaan yhä enemmän sähkön tuotanto- ja kulutusjoustoa, joista maksetaan hyvin.

Biokaasu voidaan jalostaa liikennekäyttöön sopivaksi ja myydä. Esimerkkejä tilan traktorien muuntamisesta toimimaan osittain biokaasulla korvaamaan kalliita fossiilisia polttoaineita on olemassa.

Uutta liiketoimintaa tuo jalostuksessa kaasusta erotettu hiilidioksidi, jolla voidaan saada kasvihuoneet kukoistamaan. Kun kasvihuone vielä lämpiää tilalla tuotetulla biokaasulla, voitaisiin pohtia vaikkapa tomaattien ja kurkkujen kasvattamista tilalla.

Biokaasua tarvitaan lähialueiden teollisuusyrityksissä korvaamaan maakaasua – mikä sekin on metaania. Toisin sanoen lähialueella tuotettu biokaasu myös hyödynnetään kokonaan lähialueella. Tämä tuo tuloja tai vähentää kustannuksia, siirtomatkat ovat maltillisia, luo uusiakin työpaikkoja ja rahavirta jää alueelle.

Yksi malli on maatalouden sivuvirtojen luovuttaminen ulkopuoliselle yhtiölle jatkojalostettavaksi. Tällöin yhtiö parhaimmillaan huolehtii edestakaisista syötteen ja rejektien siirroista – kustantaisi kaikki tarvittavat investoinnit ja maksaisikin sivuvirroista jotain maatalousyrittäjille. Tilallinen joutuu edelleen ostamaan käyttämänsä energian ja varsinainen tuotto jää toisen osapuolen taskuun. Ekoteko se kuitenkin olisi hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

Nivala ei ole yksin tämän asian kanssa. Lähikunnissa on käynnissä samanlainen ajatusten pyörre. Biokaasun mahdollisuudet ovat asia, jonka nimissä kannattaa puhaltaa yhteen hiileen. On kaikkien etu, että biokaasun tuotannon mahdollisuuksia pohditaan Oulun Eteläisen alueella mahdollisimman laajasti. Tehdään yhteisiä kilpailutuksia tai kysytään edullisimpia lainatarjouksia – mutta ennen kaikkea puhutaan ja ideoidaan avoimesti päättäjätasolta yrittäjiin. Miksi siis kaivaa kultaa, kun sitä löytyy jo maanpäältäkin?

Markku Kananen
Nivalan Teollisuuskylä Oy:n projektityöntekijä. Hänen tehtävänään on uusien projektihakemusten laatiminen niin Nivalan Teollisuuskylä Oy:n, Nivalan kaupungin kuin ympäröivän maaseudun siirtymisessä vihreän energian käyttöönottoon ja hiilineuraalisuuteen liittyvissä hankkeissa.

Tuomas Sarjanoja
Nivalan Teollisuuskylä Oy:n projektityöntekijä. Hänen tehtävänään on hanketyön organisointi ja kehittäminen. Työhön kuuluu muun muassa etsiä rahoituskanavia yritysten kehittämishankkeille, kartoittaa uusia yhteistyömahdollisuuksia eri organisaatioiden kesken ja toimia yhteisön edustajana eri hankkeissa.